Jäi Mombasaan vain päivä elämää
ja elämään nyt Mombasa vain jää.
Kuumankostean minä tunsin Mombasan
ja meren, taivaan Afrikan.

Mä ensin näin vain meren sinisen
ja koralliin löi aallot jylisten.
Pärskeen takaa näin sinun hahmos yllättäin.
Sä nousit rantaan nauraen.

Ja simpukan, niin vaahdonvalkoisen,
sä ojensit ja katsoit hymyillen.
Koskin simpukkaa ja sen pintaa karheaa,
kuin vartaloas kosteaa.

Kun polttaen löi tuuli kasvoihin,
niin käsissäs sä kannoit aaltoihin.
Tyrskyn alle jäin. Olit vahva sylissäin,
niin lämmin suolanmakuinen.

Kun saapui yö, niin tyrskyt lannistui
ja lahdelmaan vain kevyt vaahto ui.
Kuulin unessain leopardin huudon vain
ja kosketin sua uudestaan.